Unelmia

Saimme tässä jokin aika sitten päätökseen Villasukat Venäjälle-projektin. Olihan se iso, ja itselle raskaskin ponnistus, mutta hyvin antoisa. Ja sekin lähti liikkeelle otsikossa mainitusta asiasta, unelmista. Tuo ajatus siitä, että kerättäisiin villasukkia venäläisille lapsille, oli kiusannut minua jo pidempään, parisen vuotta, ennen toteutumistaan. Ajatus ei vain jättänyt rauhaan ennen kuin (ajan kypsyessä) projekti toteutettiin.

Nyt mielessä kaartelee epämääräinen idea, joka pitää sisällään mm. ajatuksen siitä, että järjestäisi muotinäytöksen, jossa olisi itsetehtyä, siistiä muotia, ja tulot lahjoitettaisiin ihmiskaupan vastaiseen työhön. Tämä idea on kuitenkin  vasta hyvinkin kehittelyasteella, ja tuskin toteutuu vielä hetkeen.

Toisaalta unelmat voivat olla myös pienempiä, kuten vaikkapa blogin teemaan liittyen se, että haaveilen eräästä neuleprojektista, jonka toteuttaminen toki vaatii aikaa, mutta onnistuessaan on aivan ihana. Ehkä tästä haaveesta kuulette lisää vielä blogin puolella.

Kaiken kaikkiaan, unelmat ovat sellaisia asioita, jotka ovat ainakin itseni kohdalla auttaneet jatkamaan, vaikka voimat ovat uupuneet. Kun olen lähtenyt suunnitelmallisesti toteuttamaan asioita (oli se sitten VV-projekti, tai vaikka lukiosta valmistuminen kahteen ja puoleen vuoteen (olisin onnistunut mutta viime hetkellä päätin haluavani juhlat kesällä)), ja pitänyt päämäärän mielessä, olen päässyt perille.

Viimeisenä jaan kuvan kortista, joka oli vain pakko ostaa.

Mistä sinä unelmoit?

PS. Jos tämä oli turhan haaveellinen, optimistinen postaus, syyttäkää tuota täkäläistä kaunista säätä, hyvää aamukahvia ja aivan loistavaa fiilistä siitä, että tiedän ehkä, mikä minusta tulee isona.