Ompelukoneongelmia

Vein lauantaina vihdoin ompelukoneeni Prismaan. Se teki tenän jo jokin aika sitten, mutta nyt oli autokyyti ja sopiva sauma. Helposti sain rahat takaisin, ja ilmeisesti, mitä netistä olen lueskellut, nuo Singerin markettimallit ovat säännöllisesti omani kanssa hyvin samanlaisia; toimiminen on vähän niin ja näin, ja jossain vaiheessa tulee lopullinen hajoaminen. Omassani syy käytön mahdottomuuteen oli se, että lanka ei pysynyt millään paikallaan vaan hyppäsi pois uraltaan ja siitähän seurasi täydellinen sotku.

No, nyt olen ompelukoneeton. Kävin hieman kiertelemässä paikallisia ompelukoneliikkeitä käytetyn toivossa, ja kyllähän niitä peruskoneita löytyy. Kuitenkin taisin hieman ihastua hieman kalliimpaan, ei ollenkaan niin peruskoneeseen... minä, joka vannoin, että koneen täytyy olla mekaaninen, olisin hyvin valmis ostamaan ei-mekaanisen. (Sähköisen? mikä se oikea termi on?)

Miksi tästä nyt blogiin kirjoitan, on se, että kaipaan vinkkejä. Olen elämäni aikana ommellut lähinnä niillä koulun koneilla, ja sen lisäksi äidin vanhalla mutta luotettavalla Hugsvarnalla. Ja tietysti tuolla Singerillä.. Olisiko vinkkejä, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota? Ompelen jonkun verran, mutta en mitenkään ihan huippupaljon, enkä välttämättä osaa käyttää kaikkia hienoimpia nippeleitä.

Niin, ja sana Singer on kevyesti kirosana tällä hetkellä. Paitsi, jos se liittyy siihen, kuinka huonosti se toimii.

Hääpäiväreissun satoa

Tuossa reipas viikko sitten, 11.8, tuli meille täyteen ensimmäinen vuosi avioliiton auvoisessa satamassa. Mies yllätti viemällä Tallinnaan, ja tottahan se tarkoitti (hän  oli siis myös suunnitellut näin) Karnaluksin käyntiä. Hetkellä, jolloin pääsin sisemmälle tuon ihmekaupan syövereihin, olin varma, että nyt menee överiksi ja kävelen ulos aivan liian ison tavaramäärän kanssa ja loppukuu syödään puuroa. No, lopulta hillitsin itseni ja ostokset olivat suhteellisen pienet; hieman lankaa (3x kahta eri laatua), sellaiset jutut, mihin voi esim. intarsiaa tehdessä keriä pieniä pätkiä lankaa (mikä niiden suomenkielinen nimi on, yarn bobbins taisi lukea paketissa?), parit sukkapuikot, neppareita sekä äitille tuliaisia. Tuliaiset on jo toimitettu, nepparit hajallaan käytössä, mutta tässäpä edes osasta kuvaa:

Lisäksi monesta suunnasta hehkutettuKeep Cup on ollut pidempään etsintäni kohde. Nyt tämä tavoite täyttyi, Virukeskuksen Wayne's coffeesta löytyi tämänmoinen:

Tuli käyttöön heti seuraavana viikonloppuna, aamutuimaan kun piti lähteä morsianta katsomaan.

Rakastan kirjakauppoja, mutta tällä kertaa Rahva Raamat-kaupasta ei lähtenyt mukaan muuta, kuin virolainen Käsitöö-lehti äidille (toimitettu), sekä Muhu-kirjontamalleja. Ehkä tuota tekniikkaa pääsen kokeilemaan, kun tässä aikaa liikenee hieman muullekkin kuin säätämiselle ja opiskelulle.

Jonkunsorttinen Ikea Hack.

Tässä muutamana päivänä meille kotiin on kulkeutunut laatikko. Molemmat ovat olleet täynnä kirjoja miehen kodista, ja niitä on sitten sijoiteltu sinne tänne. Lopulta totesimme, että pakko on saada uusi kirjahylly, ja tällä hetkellä ei ole varaa eikä oikein järkeäkään ostaa mitään todella hulppeahintaista vitriiniä. No, asiaa tutkittuamme ostokohteeksi valikoitui ihan Ikean Kilby-kirjahylly, joka näyttää Ikean sivuilla tältä. Itse en ollenkaan pidä tuosta harmaasta taustasta, ja päätimme tehdä jotain asialle.

Samalla Ikea-reissulla, kun kirjahylly lähti mukaan, nappasin myös Berta Ruta -kangasta, ja siitä se sitten lähti. Liimalla kangas kiinni taustaan ja tausta kiinni hyllyyn. Olen aika tyytyväinen tähän, pienellä (ja halvalla) saa tavaran ilmeen muuttumaan. Tältä tuo lopputulos näyttää yhden hyllyn osalta:

Täyttö on vielä hieman kesken. Tuota kangasta täytyi tosiaan ostaa pari metriä, ja leveyttä tarvittiin noin puolet eli kangasta jäi kivasti jäljelle. Kun saan vihdoin kuvattua valmiin vaatekappaleen, tulee tästä jämäkankaasta valmistetusta tekeleestä hieman enemmänkin tietoa tänne blogin puolelle.

Sukkapari Kaukolan vaakunan innoittamana

"Esittelin" mummoni tässä taannoin, ja nyt on erään toisen sukulaisen vuoro: mummoni edesmenneen siskon mies on yksi positiivisimmista ihmisistä, joita tunnen. Hän täyttää tässä syksymmällä 95 vuotta, ja hän on kotoisin Karjalasta. Olimme pitkästä aikaa vierailulla hänen luonaan viime syksynä, ja mukavaa oli. Seura on vain ainut, jota tämä ihana vanhempi herrasmies kaipaisi, käy kuulemma aika vähän yksinäiseksi.

Hän on kotoisin luovutetusta Karjalasta, Kaukolasta. Halusin tehdä hänelle lahjaksi jotain, missä olisi jonkinsorttinen henkilökohtainen kosketus, ja päädyin villasukkiin. Alkujaan meinasin tehdä kuvioineen "Kaukola-villasukat", mutta niiden suunnittelu jäi ja kävi hieman ylivoimaiseksi. Päädyin sitten ratkaisuun, jossa vain värit ovat vaakunasta. Lopputulos onkin sitten tämännäköinen: (Vaihteeksi mies poseeraamassa)

Hät' hätää otettu kuva jotta saataisiin sukat postiin ja kohti syntymäpäiväsankaria.