sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Uutta kotiin

Noniin, nyt olen taas saanut jotain aikaiseksi. Tämä viikonloppu on ollut ihana, olen saanut nauttia pelkästä olemisesta ja neulomisesta. Nimenomaan tuo neulominen aamutuimaan, rauhassa, kahvia siemaillen, on eräs ehdottomasti parhaista tavoista aloittaa päivä, mielestäni. Ja sitten kun kiireettä saa siivota ja laittaa tätä uutta kotia, ihanaa.

Aikaan olen saanut ihan pieniä juttuja, mutta moni projekti on mennyt eteenpäin. Teen monia asioita yhtä aikaa, ja sen takia niitä sitten valmistuu kerralla paljon, pitkänkin ajan jälkeen.

Ensimmäinen juttu, jonka tänään tässä sain valmiiksi, on paikka avaimille. Olen tehnyt aikaisemmin samanlaisen kaverille lahjaksi, ja nyt valmistui itsellekin tuohon koristamaan eteistä. Ohjeet löysin Ravelryn kautta, originaali löytyy täältä. Eilen jo tuota aloitin, mutta tuo Laylockin bloggauksen otsikko (Sunday morning knitting project) sopii kuitenkin aika hauskasti tähän :) Omani valmistuneena ja seinällä näyttää tältä:




Aion toki selittää sulhaselle (ja kaikille muille kävijöille) että tarkoitus olikin tehdä tuollainen joka ei mene joka kulmasta piiloon vaan on vähän erilainen. Totuus kuitenkin on se, että tein yksinkertaisesti hieman liian pienen neuloksen tuonne taakse. Mutta ei se mielestäni pahalta näytä noinkaan. Nuo koukut muuten ovat IKEAn ripustuskoukkuja, joita tulee samassa paketissa verhoklipsujen kanssa. Täällä meillä ei niitä puolen paketillisen verran enempää tarvittu, joten pääsevät hyötykäyttöön. ...Ja kun niitä vielä löytyy ainakin 24kpl kun verhoklipsuja todella tarvitaan lisää...

Toinen, puhtaasti tämän aamun projekti on ollut neulegraffiti jonka sulhaselle pyörään lupasin. Tein ensin 4 kerrosta aina oikeaa, sen jälkeen tuon kuvion sileänä neuleena, ja lopulta pienen kokeilun tuloksena toinen reuna on ensin 4 aina nurjaa ja sitten 4 aina oikeaa. Lankana oli Svarta Fåretin Baby-lankaa (tummansinistä ja turkoosia), jota Lankamaailmasta kaupanpäällisinä olen saanut. Värit ovat kyllä ihania, ja mm. näihin neulegraffitiprojekteihin aivan loistavia.

Kuvassa lankoja ei ole vielä päätelty. Taidan lisätä myöhemmin sitten kuvan, kun tuon olen kiinni paikalleen saanut.

//EDIT//  Kuva tuosta omalla paikalla pyörässä:



Pyöräaiheista bloggausta muuten tulossa myöhemmin, kun vaan saan satulanpäällisen tehtyä. Sulho kokosi minulle pyörän, joka on ihana. Niin pyörä kuin sulhanen. Mutta kuvamateriaalia tuosta pyörästä tulossa myöhemmin :)

Puikoilla on muutenkin projekti Tuparilahja siskolle (erinäisiä siivoustarvikkeita yms), sekä esimerkiksi sukkanauha ystävälle. Sen jälkeen pitäisi tehdä myös itselle. Näistä lisää myöhemmin.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Keskeneräiset top 5

On ehkä vaikeaa päivittää blogia, jos ei saa mitään valmiiksi. Siispä ajattelin tässä kunnianhimoisesti listata viisi keskeneräistä neuletyötäni, jotta voitte sitten seurata, kuinka kauan kuluu aikaa ennen kuin ne oikeasti ovat valmiita!

Keskityn lähinnä neuletöihin, sillä ompelukoneeseen en ole juuri uskaltanut koskea muutamaan vuoteen. Ehkä innostun jossain kohtaa, sillä sain jopa ompelupöytäni siivottua eilisessä kevätinnossani. Myöskään ompeluohjeiden tulkinta ei ole aina kovin helppoa, siksipä varmaan monimutkaisemmat työt saattaisivat jäädä tekemättä. Onneksi äiti ompelee... ;)

Tässä nyt ne viisi (5) pahinta eli ainoaa enemmän tai vähemmän keskeneräistä neuletyötä:
1. Ohut, tummanharmaa huivi kidmohair-silkki -langasta (Lanka on niin raivostuttavan ohutta 5,5 puikoilla neulottavaksi ja huivin alussa niin järkyttävän paljon silmukoita - muistaakseni n. 250 - että kerralla pystyy tekemään aina vain muutaman kerroksen. Lisäksi pitsineuleeseen kuuluu neljän silmukan yhteen neulomisia, mikä ei ole kovin nopeaa.)
2. Neulotun pupun mekko (Pupulle ei ole niin kovin tärkeää olla pukeutunut, mutta onpa sitä joskus tullut tehtyä pupun mekon etu- ja takakappale. Palojen yhteenkursiminen on vain jäänyt.)
3. Vaaleanpunainen neuletakki lapselle (Lanka loppui toisen hihan loppupuolella. Sain viime viikolla lisää lankaa, joka oli lahjoitus kaveriltani, joten oletettavissa on, että tästä neuleesta voisi tulla valmis piakkoin.)
4. Juhlalaukku, jota olen aiemmin kuvaillutkin täällä blogissa (Se on jo melkein valmis. Pitäisi poiketa Tiimariin tai johonkin askarteluliikkeeseen ostamaan jotain lenksuja, joihin/joilla ihanat hihnat voi sitten kiinnittää laukkuun. Lisäksi puuttuu nappi ja napinläpi.)
5. Pitsibolero kesäksi (Tämä on ollut viimeaikoina näistä projekteista aktiivisin. Valmistunee tällä viikolla. Jos joku suostuu malliksi tai kuvaamaan, saattaa hyvinkin olla mahdollista, että näette kuvia vielä tämän viikon aikana.)

Nih! Siinä ne nyt oli, järjestettynä epätoivoasteen mukaan.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Projektisuma

Olen tässä saanut projekteja valmiiksi muutamin kappalein. (Tosin, todella fiksua saada idea kirjoittaa tämä posti tänne juuri ennen töitä, saa nähdä kuinka kiirus tulee.) Se johtikin sitten tähän pitkähköön kirjoitukseen.


Ensimmäisenä ensin aloitettu vauvan nuttu. Käytin Offset-wraplan -nimistä ohjetta. Tämä kyseinen nuttu tulee ystävieni tytölle, vaikka värit eivät välttämättä ole ihan niin tyttömäiset.. Ajattelin laittaa pakettiin viestin että jos koko on jo liian pieni tai väri ei miellytä, antavat tarvitsevalle :) Siinä tilanteessa tuo vähän neutraalimpi väritys on aika hyvä, jos uusi omistaja onkin poika. Vieressä tosiaan vähän kuvaa valmiista työstä. Ompelin napit (ai että vihaan sitä hommaa!) sunnuntai-illan finaalipelin aikana, lajina siis salibandy. SPV! Pakko tässä on vähän sitäkin hehkuttaa, tämä on kyllä jotain niin hienoa että SSV:n dynastia on murtunut ja 18 vuoden jälkeen Suomen mestari on muualta kuin kehä kolmosen sisäpuolelta!! Ja kun olen itsekin SPV:n kasvatteja alun alkaen, niin se vielä tekee tästä hommasta hienompaa. '

Ja sitten takaisin käsitöihin. Toinen, lyhyempi projekti on ollut Älypuhelinsormikkaat. Tarkoituksena oli siis tehdä pitsisormikkaat ja lisätä niihin hiukan metallista lankaa sormenpäihin johtamaan sähköä. Valmista tuli, tosin vasta yksi sormenpää on kirjottuna. Ensin lanka ei tuntunut toimivan, mutta uudella yrityksellä puhelimenikin reagoi. Vieressä kuvaa oikean sormikkaan valmistusvaiheesta, pitsi yrittää näkyä kameralle.





 Tässä vasen sormikas valmiina. (Oli vähän hankala saada sitä kuvattua kädessä kun yksin häärää. Ja kun piti ehdottomasti nyt ja heti saada se kuva.)
Tässä vielä kuvaa tuosta kirjonnasta etusormessa. Tarkoitus olisi tehdä lisäksi molempiin peukaloihin ja toiseen etusormeen samanlainen.










Viimeinen projekti jota tässä nyt esittelen, on ylpeyden aihe itselleni. Olen aina ollut huono kaavojen ja ompelukoneen kanssa, lähinnä kärsimättömyyden takia. Nyt kuitenkin tarvitsin pipon. Sellaisen trikoisen joka käy hyvin kypärän alle, lenkille, ja suojaa korvia. Tein vähän hakuja ja löysin yksinkertaiset ohjeet helpolle pipolle Kukikkaat kuosit -blogista. Ja sitten ompelemaan. Tulos oli jotakuinkin tuon näköinen mitä tuossa kuvassa on, ainut asia johon en tyytyväinen ollut oli tuo kuvio: mielestäni sen pitäisi olla toisin päin mutten osannut kaavoja piirrellessäni moista ajatella. Mutta hyvin tuo on palvellut tässä :) Ja minä alan innoissani haluta jopa ompelukonetta. Äitin omaa olen käyttänyt kotona vieraillessani joskus harvoin kun on tarvinnut, mutta nyt olisi kiva tehdä tääläkin jotain. Vaikka edes ne urheilupannat mitä todella tarvitsen näiden hiusten kanssa.. Ehkä sitten kun tämä muutto on saatu loppuun ja synttärit ohi. (Elän uskossa että voisin saada lahjaksi sen koneen.)

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Vaatesuunnittelija

Olin viikonloppuna käymässä eräällä leirillä. Kävin katsomassa, millaista ohjelmaa lapsilla on. Tytöt askartelivat huovasta Barbieille vaatteita. Kaivoin oman käsityöpussukkani esiin ja leikkelin itsekin vähän huopaa paidaksi yhdelle barbille. Tytöt kyselivät: "Mikä sun ammatti on? Ootko sä vaatesuunnittelija?"

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Juhlalaukun viimeistelyä

Minäkin aloitan omalta osaltani tämän blogin päivittämisen juhlalaukkuasialla! Tervetuloa siis myös minatran höpinöiden ja käsitöiden pariin.

Päätin tässä kevään aikana neuloa mustan juhlalaukun itselleni, ja sopiva ohje löytyi tietysti Ravelrysta (CoCo). Neulontaosuus tuli valmiiksi, ja vielä on jäljellä kovikekankaan ja vuorin kiinnittäminen laukkuun ja kokonaisuuden kasaan kursiminen. Kuitenkin tässä on tullut hiukan pohdittua myös laukun hihnaa ja koristelua. Siitä siis asiaa tänään.

Sain intialaiselta kaveriltani vaihtoehtoja laukun hihnaksi: helmiä! Eli nyt vain sitten tarkistamaan, millaisia vanhoja kaulakoruja itseltäsi löytyy kaapista... Niille voisi antaa uuden elämän laukun hihnana. Todennäköisesti en osaa päättää, minkä helmikaulakoruista valitsisin hihnaksi, joten tarkoitus olisi askarrella jokin sellainen kiinnityssysteemi, että hihnaa voisi helposti vaihtaa tarpeen ja muun tyylin mukaan.
Hopeinen kivien näköisistä helmistä koottu hihna sopisi varmaan juhlaan.
Mustat helmet ovat tyylikkäitä missä vaan.
Violetista voisi tulla vähän väriä muuten mustaan laukkuun.


Joku tarkkasilmäinen ehkä huomasi, että hihnojen lisäksi laukun päälle oli lykätty virkattu, musta ruusu. Kokeilin pujottaa ruusun laukun hihnaan, eikä tuo yhtään hullummalta näytä siinäkään.

Mikä on oma suosikkisi laukun hihnoista? Palataan asiaan lisäkuvilla sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun laukku on oikeasti valmis!

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Neulegraffitiprojekti

Taidan tästä nyt aloittaa tämän kirjoittamisen ihan aiheesta eräällä projektilla, joka oli meidän kirjoittajien yhteinen. Neulegraffitit innostivat kumpaakin, ja päätimme siis toteuttaa mekin moisia.


Luonnollisesti omasta työstä tietää enemmän, ja minultakin löytyy nimenomaan siitä kuvia. Tässä vieressä keskeneräinen työ; ajatuksen takana on (jos joku ei symboleja tunnista) Raamatussa oleva kohta 1. Korinttolaiskirjeen luvusta 13; jae 13 "Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus." (suoraan muistista lainattu, eli jos niitä kirjoitusvirheitä löytyy, se johtunee itsestäni eikä Pyhästä Raamatusta.)

Minatra asialla
Vaikka tausta kuvassa ei näy hyvin, kerron siitä silti. Käytin Novitan Pretty Baby-lankaa, jossa sävyt vaihtelevat vaaleanpunaisen, -violetin ja valkoisen välillä. Hauskasti kuvion alla oli violetihko pohja, ja kun molemmilta sivuilta poimin silmukat ja tein reunat, ne olivat sen verran vaaleita että näytti siltä kuin tuo keskusta tavallaan loistaisi.



Käytiin erinäisten vaiheiden jälkeen kiinnittämässä projektimme Saalemille. Samalla totesimme, että onneksi suomalaiset eivät vain kysele "Mitä sä oikeen teet?" jos joku tekee jotain jännää. Harpoimme nimittäin eestaas ja nojailimme seinään (peittääksemme kiinnitysoperaation) ja vaikka mitä muuta. Ainakin meillä oli hauskaa :D Minatran  työssä taas näkyy oleellisesti tekstissä jo sen ajatus: "Jumala on". Kukin tulkitsee miten haluaa tämän, mutta me ajattelimme paria eri puolta; toisaalta, Jumala on lauseena kertoo oleellisen, ja toisaalta Raamatussa Jumala kertoo yhdeksi nimistään "Minä olen". Tästä sitten kehittelimme eteenpäin ajatusta.

Alla vielä kuvat valmiista ja (lähes) kiinnitetyistä  graffiteista.

E-J:n tuotos kiinnitettynä
Minatran tuotos lähestulkoon kiinnitettynä

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Alussa...

...Jumala loi taivaan ja maan. Hetkonen, tämä ei ollutkaan Raamatun ensimmäinen sivu, oletkin eksynyt, päätynyt tai joutunut erääseen neuleblogien viidakon nähtävyyteen. Tämän blogin taustalla häärii ja kirjoittelee kaksi uskovaista nuorta naista, joille käsityöt, lähinnä tuo neulominen ja virkkaus, ovat tärkeää ajanvietettä. Yhdistäviä tekijöitä löytyy tietysti muitakin kotikaupungista ja samasta seurakunnasta (oleellista!) lähtien.

Allekirjoittanut, E-J, on tämä vähän vähemmän aikaa aktiivisena neulojana toiminut osapuoli. Sain kipinää tähän puikkojen jatkeena olemiseen viime syksyn luennoilta; ihan totta, jos toinen pistää menemään puolitoista tuntia venäjäksi, miten voi keskittyä jossei ole jotain tekemistä johon ei tarvitse niin paljoa keskittyä ja joka vie kädet esimerkiksi surffaamasta netissä? Siitä se sitten lähti. Nyt innostusta ovat lisänneet tulevat häät, ystävien pikkupiltit sekä muut hyvät syyt tehdä jotain itse. Lähempänä elokuuta tuo hääaihe varmasti itselläni korostuu, silloin kun pitäisi sanoa "Tahdon!". Tai siis saa sanoa.

Tämä ei ollenkaan informatiivinen aloitus olkoon numero yksi näiden bloggausten listalla.